Becoming a True Texan

Enään 110 päivää jäljellä, can't believe it's already March!

Nyt oon vihdoin muuttanut neljänteen taloon, toivon mukaan tällä kertaa ei enään tarvitsisi vaihtaa perhettä... Aluksi oli tarkoituksena, että joutuisin vaihtamaan koulua ja muuttamaan toiselle puolelle Austinia, koska AFS ei löytänyt minulle uutta perhettä kouluni alueelta. Onneksi mainitsin asiasta tanssinopettajalleni, joka sanoi, että voin asua hänen luonaan loppu ajan vaihtovuodestani. Nyt asiat rupeaa pikku hiljaa olemaan parhaaseen päin: hän on 26 vuotias tanssin opettaja, joka asuu pari vuotta vanhemman avomiehensä ja yksi vuotiaan tytön kanssa, ja heidän asuntonsa on viiden minuutin päässä koulusta. Naapurusto on viihetyisä: täällä on kaksi uima-allasta ja kuntosali, ja onhan tässä järjestelyssä sekin hyvä puoli, että pääsen käyttämään koulun tanssisalia aina, kun haluan ja saan vieläpä seuraa. Heillä on kuusi vuotias koira, joka seuraa minua kaikkialle, it also means that I've a snuggle buddy every night ♥ ...tosin yksi aamu heräsin sen pylly mun naamalla ja sänky on aina koiran karvoissa, mutta ei se haittaa.

Päivä, jona muutin taloon päätti Keyla nukkua mun matkalaukussa

Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna olen ollut tanssikisoissa, joissa olen esittänyt hip hop dueton ja hip hop ryhmä koreon, hip hop soolon, contemporary soolon (kahdesti ja vielä isomassa kisassa päädyin 300 sadan tanssijan joukosta 5:neksi finalistiksi!!). Joka kerta sooloilla olen saanut pisteytyksia eri tuomareilta 94 ja 97 välilla ja maksimi on ollut sata, eli aika hyvin. Hip hop ryhmän kanssa voitettiin ensimmäinen sija ja duosta Reyn kanssa oltiin aika yllättyneitä, kuinka hyvin me loppujen lopuksi tehtiin, jeejee oon aika ylpeä kaikista!

Soolo finalistit

Jokasesta soolo kerrasta sain palkinnon, mutta yhen kerkesin jo hukata, kun se oli keskellä muuttoa :(

Dare to Dream

 Futis kausi on jo melkein ohi :( aika äkkiä meni sekin. Enään on kaksi peliä jäljellä !! Viime keskiviikkona oli meidän senior peli, ja seremoniassa Coach antoi kaikille senior pelaajille jalkapallot, joissa on Akinsin logo ja kaikkien Varsity teamin jäsenten allekirjotus. Kaikkien senior pelaajien nimet kuulutettiin ja no eihän ne tietenkä osannut mun sukuniemä sanoa oikein :D

I love my team 

Koti-ikävää en oo oikeestaan kokenu, toivon, että kesä olisi pian, mutta samalla haluaisin pysäyttää ajan. Huonoista kokemuksista huolimatta ja monista alamäistä on tämä ollut paras ja kasvattavin vuosi ikinä, en ole hetkeäkään katunut, että tähän ryhdyin! Kiitos äiti ja isä, ja kaikki muutkin tuesta ja avusta, jos en sitä ole aina muistanut sanoa.

♥ Paula

Viimekuiden tapahtumia

No on siitä nyt ehkä vähän aikaa, kun viimeksi kirjoitin, mutta on nää kuluneet viisi kuukautta menneet ihan sairaan nopeasti.

Olen siis ollut uudessa host perheessä, jossa on noin kolmikymppiset vanhemmat, sekä 2-vuotias tyttö. Kestää kuusi minuuttia kävellä kouluun, silti vain muutaman kerran viikossa tuon matkan urheilen, koska aamusin 6.45 on futis harkat ja koulun jälkeen jään aina tanssimaan johonkin 6-7 asti ja host vanhempani eivät halua, että kävelen yksin pimeässä. Niin siis pääsin koulun tyttöjen ykkös futisjoukkoeeseen jeee ❤ Eka peli on 6 tammikuuta!

Muutamia viikkoja sitten, Josh  vei minut metsästämään Länsi-Texasiin. Oli ihan mukavaa olla poissa suurkaupungista ja viettää viikonloppu luonnon helmassa.

Juuri yhtään puuta ei mistään löytynyt ja koko ajan oli kova tuuli.

 

 

 

 

Sinä viikonloppuna lämpötila oli pakkasen puolella.

Kylmä ilma ajoi villihevosetkin liikkeelle.

Kerkesi tuossa myös olemaan Thanksgivin ja se viikko oli tietenkin koulusta vapaata. Vietin itse juhlapäivän vanhan host perheeni kanssa sukulaistilalla. Tulihan siinä sitten syötyä kaikennäköistä, jutusteltua kaikkien "sukulaisten" kanssa ja oli muutenkin hauskaa.

 

Erin ja Brooke

Nyt en kyllä osaa sanoa, miks tää blogi vammailee näitten kuvienkaa. No oon kumminkin kahden viikon joululomalla, hirveesti ei siltä tunnu, kun ei ole lunta maassa, mutta en mä sitä haluaisikaan.

Paula ❤ 

 

Osaan olla myös totinen,
© Heitzel

The Halloween Flood

Toissa yönä satoi paljon ja koko yön ukkosti, jonka takia nukuin huonosti. Vähän ennen aamu kuutta herään ja ihmettelen, miksi isäntä perheeni riitelee. Lopulta host äitini ryntää huoneeseeni ja laittaa valot päälle. Kokolattiamatto on liti märkä ja kun katson ikkunasta ulos, on satanut niin paljon, että viereinen Onion Creek tulvii ja vesi yltää ikkunaan asti. Kaikkien muiden panikoidessa rauhallisesti rupean etsimään passia, tärkeitä papereita, vaihtovaatteet, lääkkeet, kengät ja muut korvaamattomat tavarat. Sitten meni sähköt ja lopulta alkoi omakin sydän tykyttämää: sireenit huutavat ulkona, olen pilkko pimeässä, viileässä vedessä, joka kohosi pelottavan nopeasti ja sitä tulee lisää ikkunan pielistä.

15 minuutissa vesi on noussut polviin asti ja kahlaan pelastamaan äitini valokuva-albumit. Onnistun saamaan ne talon seinässä olevalle korkeimmalle ylähyllylle. Sen jälkeen menen rauhoittelemaan siskoa ja hakemaan isompaa koiraa sängyltä alas. Sillä aikaa host isäni on avannut etuoven ja tietenkin kaikki vesi ryöppyää sisään: vettä on niin paljon, että kaikki huonekalut kelluvat ja ne tukkivat minut, siskon ja koiran käytävään. Lopulta kaikki päästään keittiöön pohtimaan, mitä sitten tehdään, rikoin jopa yhden ikkunan. Koitan pidellä isompaa koiraa osittain veden yläpuolella, ettei sen tarvitsisi uida koko aikaa. Se räpiköi ja raapii kynsillään jalkojani, mutta lopulta rauhottuu. Tunnen pulssini haavoissa ja kuinka veri alkaa vuotaa. Kun jääkaappi katuu ja alkaa kellua, on kaikkien aika poistua talosta.

Seisomme siskoni kanssa talon kulmalla taskulampun kanssa; on edelleenkin pimeää, vettä on rintaan asti, tunnen ja näen virtauksia, jotka kuljettavat tavaraa, jopa autoja. Näemme kaksi paikkaa joissa talot ovat vedenpinnan yläpuolella. Keskellä autotietä minulla ylttäisi jalat juuri ja juuri pohjaan, joten autan host äitini, koirat ja tavarat ulos ikkunasta. Lähdemme toista taloa kohti ja 10 minuutin matka kesti ainakin puoli tuntia. Keskellä tietä on kaksi maasturia, joiden valo auttaa onneksi näkemään pilkko pimeässä. Talon isäntä tulee meitä vastaan ja päästää meidät taloonsa, jossa on kolme pienä tyttöä ja vaimo. Taloon saapuu muitakin ihmisiä. Vanhempani lähtevät pelastamaan yhtä vanhaa rouvaa veden täyttämmästä talosta, mutta hän ei suostu poistumaan, vaan jää sängylleen koiransa kanssa odottamaan, mitä ikinä tapahtuukaan.

Vesi alkaa olemaan niin korkealla, että se melkein tulee taloon sisään. Kaikki muut poistuvat rakennuksesta, ja jäämme sinne perheeni ja koirien kanssa. Rupean ajattelemaan: "mitä, jos emme sittenkään selviä tästä, olemme veden saartamia, eikä kukaan pysty pelastamaan meitä." Stressaavat ja tuskalliset minuutit kuluvat, mutta yhtäkkiä vesi alkaa pikku hiljaa hävitä onneksemme.

 

Meidän koti tulvan laskettua hiukan.

Samana iltapäivänä menimme käymään kodissamme. Siinä vaiheessa minullakin tuli jo tippalinssiin. Hostperheeni menetti melkein kaiken, mitä he omistivat. Kaikkialla oli märkää ja mutaa. Talossamme haisi kaasuja, sillä autotallin kemikaalipurkit olivat tietenkin hajonneet. Oli surullista heittää osa tavaroistani pois, mutta ainahan rahalla saa uusia. Olen vain onnellinen, että kaikki selvisimme pelkillä mustelmilla ja haavoilla ja saimme jopa pelastettua koirat. Sain tekstiviestin koululta ja siinä sanottiin, että koulubussit saattavat olla hiukan myöhässä sään takia, mutta todellisuudessa tiellä oli niin paljon vettä, ettei bussi olisi pystynyt edes ajamaan pysäkilleni.

Minun huoneeni

Onion Creek tulvan jälkeen.

Golfkenttä

Noin 1100 ihmistät menetti kotinsa tässä tulvassa. Kaksi edellistä yötä nukuin isovanhemmillani, mutta AFS ja kaikki muutkin viisumi hommat vaativat minun asuvan jonkun AFS työntekijän luona. Perheeni on siis koditon tällä hetkellä, joten jouduin jättämään heidät ja olen nyt mukavan naisen kotona. Menee pari kuukautta, että kotimme on asumis kunnossa, eli mahdollisesti tammikuussa saan taas asua perheeni kanssa tai niin ainakin toivon, sillä rakastan perhettäni todella paljon. Tällä hetkellä yritän löytää itselleni kotia kahdeksi kuukaudeksi; toivon, että sellaisseen saan ja ettei tarvitsisi vaihtaa koulua. Vaikea olla ilman host perhettäni, sillä juuri nyt kaipaisin heidän tukea ja apua eniten.

♥ Paula

Chibailua

     Viimeisen parin päivän aikana vettä on satanut ihan kiitettävästi, mutta ei se haittaa; ainakin aurinkoisia nättejä päiviä arvostaa enemmän. Yksi huono puoli on se, että kadut ja joet lainehtii ja sen seurauksena joitain teitä on suljettu ja ihmiset ei uskalla lähteä kauas: kaikki ei oikeasti osaa ajaa liukkaalla kelillä ja liikenne nyt muutenkin on hiukan erilaisempi kuin Suomessa. Noin mailin päässä on kauneushoitola, joten kävin aikani kuluksi eilen laittamassa kynnet ja nyt oon vaan ihan kikseissä, koska omat kynnet ei ikinä kasva näin pitkiksi :D

Sain äitiltä postissa Suomesta ISO KIITOS! Maitoa ja raejuustoa kaipaan hirveesti, mutta kyllä mä nyt varmaan vähän aikaa pärjään ilmankin.

 

     Viime perjantaina oli koetanssit Akinsin hip hop ryhmään ja nyt sitten oottelen innolla ekoja treenejä jee! Mielenkiintoista nähdä miten katutanssit täällä eroaa siitä, mitä on tottunut tekemään Euroopassa.

 ❤ Paulita

Äiti, Brooke ja Erin.

Kuulumisia valtameren toiselta puolelta

Tänä aamuna oli oikeasti kylmä, kun lähdin kouluun, sillä olin ihan kananlihalla ja tärisin lyhythihaisessa paidassa. Ei ollut kivaa, mutta päivällä lämpötila kohosi takaisin 34 asteeseen. Lähi päivinä olen viettänyt aika paljon aikaa host isäni kanssa; tänäänkin kävimme ajelemassa prätkällä maaseudulla ja syömässä. Havahduin vasta nyt siihen, että näen päivittäin peuroja ja vuohia, mutta en ole koko aikana nähnyt kuin yhden lehmän, ostoskeskuksella :D

Nykyään olen jonkinlaisessa opettajan roolissa kouluni tanssitunnilla, mutta se on ihan kivaa, koska siinä on tietynnäköisiä haasteita opettaa eri kielellä ja koittaa selittää asioita järkevästi kulttuuri erosta huolimmatta. Ensi torstaina alan käymään säännöllisesti tanssitunneilla koulun ulkopuolella, josta olen aikalailla innoissani.

En ole oikeestaan muuta tehnytkään kuin pelannu futista, tanssinut, syönyt ja ollut kavereiden kanssa, mikä on ihanan arkista. Tuntuu, että olen löytänyt uuden kodin itselleni, mikä on ehkäpä ihan hyvä asia.

pusuja

Paula ♡♡

Kouluun käypi tieni

Viime sunnuntaina alko virallisesti syksy. Olin myös lenkillä Lady Bird nimisellä järvellä downtownissa.

 

Lone star state

I love Texas; the weather, smiling people, good food, sports, nature

 this is my new home.

Kaikki tuntuu ihanan normaalilta. Nykyään käyn ulkona uusien kavereideni kanssa mm. keilaamassa, uimassa, syömässä, elokuvissa. Nuoret täällä viettävät aikaa yhdessä pelailemalla eri urheilulajeja.

My senior ID

Koulu sujuu vihdoin hyvin. Kaikki opettajat ovat kovin kiinnostuneita suomalaisten koulutuksesta, koska meidän maan opetus on luokiteltu maailman parhaimmaksi. Ainoastaan hankaluuksia tuottaa biologian uudet termit ja USA:n Government, mikä on minulle täysin uusi aine. Sen sijaan matikka on todella helppoa, vaikka olen yhdestä vaikeimmilla tunneilla, jotka kuluvat siinä, että opetan muita ryhmässäni:D Rakastan jalkapalloa. Ihan uskomatonta, miten paljon voi kehittyä 2 viikossa. Hienoa huomata, että soccer coachini on ylpeä minusta ja että joukkoeessa kaikki tsemppaavat toisiaan: kukaan ei koita olla yksilönä paras,vaan tiiminä.

Sori äiti ja isi; en muuten oo tulossa takasin Suomeen

♥♥ Paulita

Käyn lenkillä melkeen joka päivä B)

De pertenecer a mi

Kaikki on uutta ja erilaista, en osaa edes nimetä yhtä asiaa, koska niitä on niin monta. Tähän mennessä voin sanoa, että todellakin arvostan Suomalaisen koulutuksentasoa. Suomen ja USA:n, molempien koulujärjestelmässä on sekä hyviä että hunoja puoli, mutta itse pidän enemmän Suomalaisesta koulutusesta. Olen myös oppinut arvostamaan Suomen sosiaaliturvaa ja sitä, kuinka yhteiskunta huolehtii jokaiselle katon pään päälle ja ruokaa naaman alle.

 En tiedä, mistä johtuu, mutta en ole kokenut vielä kertaakaan koti-ikävää ja oon ollut täällä jo kohta kuukauden. Silti tietenkin rakastan perhettä, sukulaisia ja kavereita. Koulussa on vaikea löytää kavereita, mutta aijon silti yrittää entistä kovemmin. Kaikkein hämmentävintä tähän asti on ollut espanjan tunnit. Ymmärrän lähes kaiken, mitä opettaja sanoo, en vain kiinnitä huomioo siihen, puhuuko hän englanniksi vai espanjaksi, myös samassa luokassa olen moneen kertaan meinannut antaa vastauksia suomeksi, englanniksi, ruotsiksi tai italiaksi :D  Yli puolet kouluni opiskelijoista osaa espanjaa ja sain kuulla, että Texasissa asuu enemmän espanjan puhujia kuin espanjassa. Kaikki on täällä on kahdella puhutuimmalla kielellä, joten olen nyt oppinut molempia: englantia ja espanjaa.

Viime viikonloppuna olin jenkki tätini ja setäni luona uusien sukulaisteni kanssa. Jotenkin todella ihanaa, koska he ovat ottaneet minut niin hyvin osakseen perhettään. Söimme meksikolaista  ruokaa ja pidimme hauskaa. Koti matkalla kävimme downtownissa katsomassa lepakkoja, niitä tähän aikaan vuodesta viihtyy n. puolitoista miljoonaa yksilöä  Congress bridgen alla.

Bat Parking

The Congress Bridge

Eilen olimme hostäitini sedän tilalla. Heillä on todella paljon maata, 3 taloa alueella (joista yksi kuuluu hostäitini serkulle), uima-allas, paljon puita, muutama pieni tai kokonaan kuihtunut järvi, joki, puita, hevonen, kaksi aasia ja kaikkia erikoisia ja mielenkiintoisia esineitä, joita he ovat työstäneet tehdäkseen paikastaan omannäköisensä.

Minä ja Brooke ♥

Mom♥♥

Kävin uimassa

Uusi setäni yllytti minut heittelemään veitsiä :D

Paula ♥♥